Ikkuna on auki koko yön, ja johonkin aikaan aamusta alkoi satakieli laulaa. Kuulin sen laulun uneni läpi, sen moninaiset vivahteet ja kujerrukset. On niin ihmeellisen lämmintä ja ihmeellisen kaunista. Voisin vain istua ja katsella järvelle, jonka rantaan koivut kaareutuvat ja jonka pintaan alkukesän kauniin vihreän lehdistön läpi aurinko siivilöi valoaan. Valoisa aika antaa myös enemmän aikaa elää. Pitkän pimeän ja sateisen jakson aikana hautauduin sisätiloihin enkä saanut työpäivän jälkeen oikein mitään tehtyä. Nyt tuntuu virtaa taas riittävän, varsinkin kun yskä alkaa väistyä. Koko luonto ylistää Jumalan kunniaa ja näyttää luovaa voimaansa. Ihmeellinen on Jumalan armo, kun aurinko paistaa niin niille, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon. Samoin kuin niille, jotka tunnustavat luomakunnan Luojan luomaksi, ja ylistävät hänen nimeään. Mietin usein, saako Jumala minun työni ja elämäni kautta kunniaa Hänen pyhälle nimelleen. Olenko sillä paikalla, jossa Jumala haluaa minun olevan ja toimivan?
Kun olemme Jumalan työssä tekemässä niitä tehtäviä, joita Jumala on edeltä meille määrännyt, koemme rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Usein tietää silloin, kun Jumala antaa siunauksiaan ja menestystä, että vastustaja terästäytyy ja yrittää lyödä jalat alta. Silloin on vain painauduttava tiiviimmin Jumalan syliin ja luotettava Hänen suojelevan kätensä voimaan. Jumala sanoo Sanassaan, että taistelu on Hänen, olkaa te hiljaa. Siinä hiljaa olemisessa on usein se vaikeus. Tekisi inhimillisen ihmisen mielen mukaan lähteä taisteluun omassa voimassa, mutta olla hiljaa – siinä on se ihmisenä olemisen vaikeus näissä tilanteissa. Monta kertaa tuntee itsensä voimattomaksi ihmisten vaikeuksien edessä. Miten moninaisia sairauksia, niin mielen kuin fyysisen ruumiinkin osalta, meillä ihmisillä on. Kipeä sormi on helpompi parantaa kuin haavoittunut mieli. Saamme paljon esirukouspyyntöjä juuri mielen sairastumisen vuoksi. Lapsuuden kokemukset ja hylkäämiset ovat painamassa myös aikuisen mieltä. Siinä tilanteessa on vain oltava lähimmäinen, joka on läsnä vaikka pienenkin hetken, ja rukoiltava: Jeesus auta! Usein huokaan myös oman elämäni vaikeuksien keskellä: Jeesus auta! Hän auttaa ja vastaa kyllä, kun Hänen aikansa on. Siihen luotan ja olen huomannut, että aina vastaus on tullut ja rukoukseni on kuultu.
Olemme keskellä kansainvälistä liikehdintää ja kuohuntaa. On havaittavissa niin pahuuden voimien lisääntymistä kuin Jumalan Hengen liikettä. Meihin ovat ottaneet yhteyttä eri puolilta maailmaa lähtöisin olevat ihmiset ja seurakunnat. Jumalan Henki kuljettaa uskovia yhteen toimimaan yhdessä ja rukoilemaan maailman puolesta. Tapasimme Etelä-Koreasta uskovia ja pastoreita, jotka haluavat yhteistyötä kanssamme. Näinhän lopun aikana tapahtuu: valo ja pimeys erkanevat toisistaan ja juopa lopun ajan seurakunnan ja luopioseurakunnan välillä selvenee ja syvenee. Tulee mieleen vanha laulu: ”Mihin joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu, et?” Näin se on, valo ja pimeys eivät voi olla samassa tilassa. On valittava puolensa. Oletko Kristuksen seuraaja kokosydämisesti vai heilutko harmaalla alueella tietämättä, missä olet tai minne menet?
Jokainen meistä on joskus eksyksissä. Vaikka kuinka järkeilisi, emme löydä ulospääsytietä. Sitten aivan kuin yllättäen löytyy vastaus kysymykseen ja tie sisäiseen vapauteen. Yritän pitää oman elämäni mahdollisimman yksinkertaisena. Se on kyllä välillä vaikeaa. On niin monia asioita hoidettavana ja monta paikkaa valvottavana. On niin monia tehtäviä ja paljon ihmisiä. Kuitenkin tässä kaikessa yritän pysyä yksinkertaisuudessa ja pitää mieleni levossa. Rukoilen, kun työskentelen ja lauleskelen Jeesukselle.
Kesäkuun Christina-lehti on työn alla. Tuntuu olevan kiirettä vähän jokaisella, kun kyselen kirjoittajilta kirjoitusten perään. Olen iloinen, että niin moni nainen tuo ikään kuin omia eväitään ”kaivolle” jaettavaksi. Jumala on luonut meidät olemaan ja toimimaan yhdessä. Kaiken toimintamme ydintarkoitus on kirkastaa Kristusta. Sen voimme tehdä ja ilmaista elämässämme ihan arkisissakin asioissa. Sitä varmasti Jeesus meiltä toivoo ja odottaa. Tämä ihana toukokuu on kuin esimakua jostain ihanasta maasta ja ihanasta ajasta, jonka Herra on omilleen valmistanut.
”Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:12,13)
Mirja
